Plasmodiophora brassicae
Kuvaus
Päivitetty 12.5.2012
Selite
Möhöjuuri on tuhoisa ja vaikeasti torjuttava ristikukkaisten kasvien tauti. Peltoviljelyssä taudin isäntäkasveja ovat ristikukkaiset öljykasvit: rypsi, rapsi ja sinappi. Vihanneksista kaalit, lanttu, retikat ja nauris saavat herkästi tartunnan. Taudin yleisimpiä ylläpitäjiä ovat Brassica- sukuun kuuluvat rikkakasvit, villiintynyt rypsi sekä lutukka ja taskuruohot. Vuosien 2007–2009 tautikartoituksessa möhöjuurta löytyi joka neljänneltä rypsi- ja rapsipellolta. Tauti on hiukan yleistynyt 1980-luvun kartoitukseen verrattuna. Useimmilla lohkoilla möhöjuureen sairastuneiden kasvien osuus oli vielä pieni. Tauti voi nopeasti muuttua todella tuhoisaksi, mikäli nykyisistä viljelykierroista tingitään.
© Asko Hannukkala
Möhöjuuri ilmenee kasvien juurissa epämuotoisina paisumina, jotka ovat aluksi vaaleita. Loppukesällä paisumat lahoavat ja niitä on vaikea havaita.
Vioitus
Paisumat syntyvät juuriin, kun taudinaiheuttaja ärsyttää kasvin tuottamaan ylenmäärin kasvuhormoneja, jotka saavat yksittäiset juurisolut turpoamaan holtittomasti. Turpoavat solut suistavat johtojänteiden kuljetusjärjestelmän mekaanisesti pois paikoiltaan ja kasvien veden ja ravinteiden saanti häiriintyy.
© Asko Hannukkala
Möhöjuuren vioittamat kasvit nuutuvat aluksi lämpiminä päivinä ja lopulta kuivuvat pystyyn. Sato voi jäädä olemattomaksi ja rikkakasvit valtaavat pahasti tautisen pellon.
Tarkkailu
Möhöjuuren esiintymistä öljykasvipelloilla on syytä tarkkailla. Paisumat juurissa näkyvät yleensä parhaiten heinä-elokuun taitteessa. Mikäli tautisia kasveja löytyy pellosta, öljykasvien viljelyväliä on syytä pidentää. Möhöjuuri voi päästä yleistymään lohkolla hyvin salakavalasti, koska lituvaiheeseen ehtineissä kasvustoissa möhöjuuritartunta ei verota suuresti satoa. Taudinaiheuttaja voi silti lisääntyä räjähdysmäisesti ja aiheuttaa kadon, kun kaalikasveja seuraavan kerran viljellään lohkolla. Kuivina vuosina tauti ei välttämättä puhkea lainkaan, vaikka maassa olisi hyvin ankara möhöjuuritartunta.
Torjunta
Möhöjuuren aiheuttajan kestoitiöt voivat säilyä maassa tartutuskykuyisinä yli 10 vuotta. Tautia ei voi torjua kemiallisesti. Hyvällä viljelykierrolla (öljykasvien viljelyväli 5-6 vuotta) estetään taudin lisääntyminen tuhoisalle tasolle. Ristikukkaiset rikkakasvit pitää välivuosina torjua huolella, sillä ne voivat ylläpitää möhöjuuritartuntaa maassa. Raju maan pH:n nosto (=kalkitus) vähentää tautia, mutta öljykasvien viljelyssä toimenpide on liian kallis ja vaikea toteuttaa.