Rhopalosiphum padi
Tunnistus
Siivetön kirva on lähes pallomainen, tumman vihreä kirva, jonka peräpää on punertavan ruskea. Siivellisen tuomikirvan pää ja keskiruumis ovat mustat ja takaruumis vihreähkö.
Elintavat
Tuomikirva talvehtii talvimunana tuomen silmujen ympärillä. Kevätsukupolvet kehittyvät tuomessa toukokuun aikana. Lentävät kirvat siirtyvät viljaan kesäkuun alussa, jos kirvakanta on runsas ja kesäkuun puolivälissä, jos kirvoja on vähän. Tähkän tai röyhyn tultua esiin syntyy jälleen siivellinen sukupolvi, joka siirtyy heinikoihin. Syyskuun lopulla kirvat siirtyvät tuomiin munimaan
Vioitus
Tuomikirvat imevät oraista nesteitä. Samalla ne voivat myös levittää viljan kääpiökasvuviroosia (BYDV).
Tarkkailu
Tuomikirvaennuste antaa melko luotettavan arvion kotimaisen kirvakannan suuruudesta keväällä. Keltaisilla liimapyydyksillä voi seurata tuomikirvojen siirtymistä tuomilta pelloille. Kuivina alkukesinä kirvat hakeutuvat oraan tyvelle suojaan auringolta.. Torjunta on tarpeen, jos kirvoja orastumis- tai versontavaiheisesta kasvustosta löytyy vähintään joka viidennestä kasvista. Korrenkasvuvaiheessa kynnys on 5 kpl/kasvi ja röyhylle/tähkälle tulovaiheessa 10-20 kpl/kasvi.
Torjunta
Kemiallinen torjunta tarpeen vain runsaina kirvavuosina. Paras torjunta-aika on heti sen jälkeen, kun kirvat ovat tulleet kasvustoon.