Pihlajanmarjakoi
Tieteellinen nimi
Argyresthia conjugella

Tunnistus
Aikuisen siipiväli 11-13 mm, pituus 6-8 mm, etusiipien takareuna tyviosasta valkea, muuten punertavanruskea. Toukka on 8-10 mm pitkä, vaalea, hieman punertava, pää ruskea. Halkaistussa omenassa näkyy kapeita risteileviä, vaaleanruskean ulosteen värjäämiä käytäviä.





Elintavat
Pihlajanmarjakoin varsinainen isäntäkasvi on pihlaja, jonka raakileisiin naaras munii yksittäisiä munia. Pihlajanraakileiden puuttuessa naaraat munivat omenanraakileisiin. Ensimmäiset yksilöt aikuistuvat touko-kesäkuun vaihteessa. Lentoaika ja muninta jatkuu heinäkuun loppupuolelle saakka. Elokuun lopulla tai syyskuun alussa toukat poistuvat pihlajanmarjoista ja omenista ja siirtyvät karikkeiden alle.

Vioitus
Ensimmäinen merkki vioituksesta on pistemäinen reikä kuoressa, josta tihkuu pisara kasvinestettä. Sadonkorjuun yhteydessä vioitus on jo selvästi havaittavissa: omenan pinnassa on tummia laikkuja, joiden keskellä on vaalea täplä ja pieni reikä, omenat ovat usein muhkuraisia.



Tarkkailu
Pihlajanmarjakoin tuhoja ennakoidaan tarkkailemalla vuosittain omenatarhan lähistöllä olevien pihlajien marjontaa ja marjojen toukkaisuutta. Ennustetta varten tarvitaan tieto edellisen vuoden pihlajan kukinnan ja marjonnan runsaudesta, marjojen toukkaisuudesta ja toukkien terveydestä. Lisäksi tarvitaan ennustevuoden tieto kukinnan runsaudesta, mikä voidaan saada jo talvella tutkimalla kukkasilmujen osuus pihlajan oksien koko silmumäärästä. Joinakin vuosina ennuste voidaan antaa laajoja alueita koskevana yleisennusteena. Ennusteen julkaisee MTT KasperIT palvelun välityksellä. Pihlajanmarjakoin esiintymistä tarhassa tarkkaillaan feromonipyydyksillä. Jos kukinnan jälkeen tarhaan asetetuissa feromonipyydyksissä saalis kesäkuun lopulla on selvästi yli 10 kpl/pyydys, torjunta voi olla tarpeen. Pihlajanmarjakoin vioitusvuosina pyydyksiin voi tulla satoja perhosia. Lisäksi tarkkaillaan heinäkuun alkupuolella raakileita tarhan reunaosien omenapuista pihlajanmarjakoin toukan alkuvioituksen toteamiseksi. Kynnysarvot ovat ohjeellisia ja niitä tarkennetaan tarhan olosuhteiden mukaan sekä otetaan huomioon edellisten vuosien kokemukset.

Torjunta
Pihlajanmarjakoin esiintymistä voidaan seurata ja torjunta ajoittaa myös feromonipyydyksen avulla. Ruiskutus tehdään välittömästi ensimmäisten vioitusten ilmaantuessa, jos torjuntatarve feromonipyydyksillä ja/tai vioitushavainnoilla on todettu. Kemiallinen torjunta on tarpeen keskimäärin 3-4 vuotena kymmenestä. Pihlajanmarjakoita hävittävät loispistiäiset runsastuvat pihlajanmarjakoin runsastumisen myötä.

© MTT 2011