Mansikkapunkki
Tieteellinen nimi
Phytonemus pallidus

Tunnistus
Naaras on vain 0.25 mm:n pituinen, litteänsoikea, kiiltävä, vaalean ruskehtava ja lähes karvaton. Koiras on hieman pienempi. Toukka on valkea 0.15 mm:n pituinen. Muna on 0.12 mm, soikea, valkean kuultava. Kaikki kehitysasteet ovat havaittavissa vain hyvällä luupilla tai mikroskooppitarkastuksella.



Elintavat
Naaraat talvehtivat syvällä kasvin tyviosissa kasvupisteiden tuntumassa. Naaraat siirtyvät keväällä kasvun alkaessa nuorten avautumattomien lehtien laskosten sisään ja aloittavat muninnan ennen kukinnan alkua. Mansikkapunkilla on 3-4 sukupolvea vuodessa, suurimmillaan punkkien määrä lehdillä on elokuussa, jopa satoja punkkeja yhdessä 'suppulehdessä'.

Vioitus
Nuorten lehtien väritys muuttuu hieman ruskehtavaksi, lehtiruodit lyhenevät ja ovat tavanomaisia karvaisempia. Punkkien imentä heikentää kukka-aiheiden muodostumista, jolloin vaikutus seuraavan vuoden satoon voi olla 30-50 %. Runsas esiintymä keväällä pilaa koko sadon.



Tarkkailu
Mansikkapunkin torjunnan perustana on terveiden taimien käyttö, hyvä viljelyhygienia, jatkuva tarkkailu ja viljelykierron nopeuttaminen.

Torjunta
Biologiseen torjuntaan käytetään ripsiäispetopunkkeja (Amblyseius cucumeris ja Neoseiulus barkeri), jotka levitetään kasvustoon mieluimmin kukinnan aikana alkukesällä tai viimeistään heinäkuussa. Sopiva levitysmäärä on 0.5-1 milj. petopunkkia/ha. Uusilla ja edellisvuotisilla istutuksilla petopunkkien levitys vielä elokuussakin on mahdollista. Keväällä tehtyjen hyönteisten torjuntaruistusten vaatima varoaika, yleensä 4-6 viikkoa, on huomioitava (pyretriinillä noin 1 viikko). Petopunkkien alkukesällä tehty levitys toistetaan 3-4 viikon kuluttua tehon varmistamiseksi. Kemiallinen torjunta tehdään tarvittaessa heti sadonkorjuun jälkeen ja toistetaan 10-14 vrk:n kuluttua. Jos talvehtiva kanta on suuri voidaan ruiskuttaa myös keväällä ennen kukinnan alkua.

© MTT 2011