Language selection:
På svenska
|
Haku
Luken etusivu
Tietopaketit
Monimuotoisuus
Etusivu > OLD_poistetut > OLD_Monimuotoisuus > Maatalousympäristö ja eläimet > Kasvintuotanto > Peltoerikoiskasvit
Peltoerikoiskasvit - uutuuksia ja vanhoja perinteisiä viljelykasveja
MTT:ssä tutkitaan monimuotoviljelyn toteuttamiseksi tarvittavia, uudenlaisia food- ja non-food kasveja. Peltoerikoiskasveihin voidaan lukea muun muassa:

· öljyerikoiskasvit
(öljypellava, kitupellava, öljyhamppu, auringonkukka), · erikoisviljat tai niiden tyyppiset kasvit
(tattari, speltti),
· kuitu- ja energiakasvit
(ruokohelpi, kuitupellava, -hamppu ja -nokkonen),
· suuri ryhmä mausteena, yrttinä tai rohdoksena käytettävät tai lääke-, väri- tai muun hyötyaineen takia viljeltäviä kasveja
(kumina, lukuisat mauste- ja yrttikasvit, morsinko).

Tiken tilastojen mukaan vuonna 2005 erikoiskasveja viljeltiin yli 10 000 tilalla. Osa tiloista viljelee useampaakin erikoiskasvia.

Uutuuksien lisäksi erikoiskasveihin kuuluu viljelyhistoriamme aikana viljeltyjä mutta taloudelliselta merkitykseltä vähäisiä kasveja, kuten vaikkapa morsinko. Tällaiset kasvit ovat osa suomalaista viljelykulttuuria, luovat omaleimaisuutta ja välittävät pellolla kasvaessaan palan Suomen historiaa.

Erikoiskasvit parantavat pellon monimuotoisuutta

Erikoiskasvien viljelyn lisääntyessä paranevat mahdollisuudet vaikuttaa niiden avulla pellon monimuotoisuuteen. Peltoerikoiskasvien käyttö monimuotoisuuden edistämisessä perustuu siihen, että ne ovat yleensä kaksisirkkaisia ja/tai monivuotisia, toisin kuin nykyiset viljelykasvimme. MTT:n MONIKASVI-tutkimuksessa selvitetään, miten paljon erikoiskasvit eroavat tavallisimmista viljelykasveista, miten niitä tulisi viljellä ja kuinka paljon.

Tutkimuksissa tuotetaan tietoa myös erikoiskasveille sopivasta viljelykierrosta. Tavoitteena on löytää parhaiten monimuotoisuutta edistävät kasvit ja luoda paikkatietoon perustuvaa menetelmää, jonka avulla kasvit voidaan sijoittaa lohkoille ottaen huomioon ympäristön, kannattavuuden sekä maisemalliset näkökulmat.

Tulevaisuudessa viljelykierto voi tarkoittaa järjestelmää, jossa lisätään vaikkapa pölyttävien hyönteisten tai maaperäeliöstön määrää, tai vähennetään ravinteiden huuhtoutumista. Parantavat kasvit täsmäsijoitetaan monimuotoisuutta tai hoitoa eniten tarvitseville lohkoille.

Marjo keskitalo
Luonnonvarakeskus (Luke), puhelinvaihde 029 522 6000, etunimi.sukunimi@luke.fi
© Luke 2015