Language selection:
På svenska
|
In English
Haku
Etusivu
Luken etusivu
Tietopaketit
Monimuotoisuus
Etusivu > Tietopaketit > Monimuotoisuus > Monimuotoisuuden merkitys ja ohjauskeinot > MTT:n vastuu monimuotoisuudesta
MTT:llä on yhteiskunnallinen vastuu maatalouden monimuotoisuuden turvaajana
Maatalousympäristö on viime vuosikymmeninä muuttunut paljon. Peltoviljely on yksipuolistunut, pellonkäyttö tehostunut, lohkokoko kasvanut ja pientareiden määrä vähentynyt.

Laidunnuksen ja niiton vähenemisen johdosta kasvi- ja eläinlajistoltaan monimuotoisten perinneympäristöjen - niittyjen, ketojen, haka- ja laidunmaiden - määrä on vähentynyt erityisen rajusti.

Maatalous- ja puutarhakasvien kaupallisesta viljelystä maatiaiset ja vanhat lajikkeet ovat käytännössä hävinneet kokonaan, ja viljely on keskittynyt muutamiin lajikkeisiin. Peltokasveilla maatiaiset olivat yleisiä vielä 1900-luvun alussa, mutta jalostetut viljalajikkeet valtasivat alaa 1920-luvulla. Kaskinauris saatiin pelastetuksi, mutta esimerkiksi maatiaisvehnä ja hamppu menetettiin. Kotieläinten maatiaiskannat ovat säilyneet nykypäivään saakka, lukuun ottamatta maatiaissikaa.

Vanhoista alkuperäisroduista länsisuomenkarjalla, suomenlampaalla ja suomenhevosella on tärkeä asema. Alkuperäisroduista uhanalaisia ovat itä- ja pohjoissuomenkarja, Kainuun harmaslammas ja ahvenanmaanlammas, suomenhevosen työhevossuunta ja maatiaiskanakannat.

Biologisen monimuotoisuuden vähentymistä pidetään maailmanlaajuisesti vakavana ongelmana. Geneettisen monimuotoisuuden kaventumisen riskit pelottavat. Siksi monimuotoisuuden edistäminen ja kestävän tuotannon vaatimukset tulevat rajaamaan tuotantotapoja. Yhteiskunta ohjaa uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä ekologisesti kestäviin kulutus-, tuotanto- ja toimintatapoihin.

Yhteiskunnassa on tiedostettu monimuotoisuuden turvaamisen tärkeys, mutta pääosin monimuotoisuuden edistämistoimenpiteiden ja -välineiden kehittämisessä ollaan vasta alussa. Yksi välinekokonaisuus on geenivaraohjelmat. Niillä turvataan monimuotoisuuden saatavuus viljelijöiden, jalostuksen ja tutkimuksen tarpeisiin sekä tulevien sukupolvien käyttöön.

Erityisen tärkeää riittävä monimuotoisuus on jalostukselle ja sitä kautta Suomen elintarviketurvalle. Suojelun perusteet ovat kansainvälisissä sopimuksissa.

Ilkka P. Laurila
Luonnonvarakeskus (Luke), puhelinvaihde 029 522 6000, etunimi.sukunimi@luke.fi
© Luke 2015