Language selection:
På svenska
|
In English
Haku
Etusivu
Luken etusivu
Tietopaketit
Monimuotoisuus
Etusivu > Tietopaketit > Monimuotoisuus > Monimuotoisuuden merkitys ja ohjauskeinot
Monimuotoisuuden merkitys ja ohjauskeinot

Biologinen monimuotoisuus on luonnossa järjestäytynyt toimiviksi kokonaisuuksiksi, joissa eri lajit ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Elinympäristön fysikaalis-kemialliset tekijät asettavat reunaehdot eliöiden esiintymiselle. Biologinen monimuotoisuus ylläpitää keskeisiä ekosysteemien prosesseja, joista myös maataloustuotanto on riippuvainen.

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin luonnon monimuotoisuuteen. Ilmastonmuutoksen edetessä elinympäristöt muuttuvat: säätilan ääri-ilmiöt lisääntyvät, tulokaslajit ja tuholaiset leviävät uusiin elinympäristöihin ja nykyiset kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät uusille alueille. Tulevaisuuden ympäristöolosuhteissa menestyvät todennäköisesti nykyisestä geneettisesti poikkeavat populaatiot ja lajikkeet.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalousympäristöjen biodiversiteettiin ja tuotantoa ylläpitäviin ekosysteemiprosesseihin tunnetaan kuitenkin vielä heikosti. Kokeellinen tutkimus ja mallinnus luovat tietopohjaa ilmastonmuutokseen sopeutumiselle.

Suomalainen maatalousluonto on viime vuosikymmenien aikana yksipuolistunut. Viljelyn keskittyminen isoiksi yksiköiksi Etelä- ja Länsi-Suomessa uhkaa maatalousympäristön monimuotoisuutta entisestään. Maatilojen yksikkökoon kasvun lisäksi tuotannon tehostuminen ja lypsykarjatilojen väheneminen ovat muokanneet maatalousluontoa ja köyhdyttäneet maatalousympäristön monimuotoisuutta. Maaseudun monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta Suomessa onkin suuria alueellisia eroja. Viljelymaiseman avoimuuden ylläpito on esimerkki maisemanhoidollisesta toimenpiteestä, jonka avulla säilytetään monimuotoista perinneympäristöä. Tutkimuksen tulisi jatkossa tuottaa tietoa esimerkiksi lohkokohtaisista monimuotoisuuden hoitotoimenpiteistä.

Erikoiskasvien ja monivuotisten bioenergiakasvien viljelyllä saattaa olla suotuisia vaikutuksia maatalousympäristön monimuotoisuuteen. Energiakasvien viljelyn lisääntyessä tutkimuksen yhtenä haasteena on selvittää, miten energiatuotantoon viljeltyjen kasvien yhteisötason monimuotoisuus vaikuttaa biomassan tuottavuuteen ja samalla energiatuotannon kannattavuuteen ja ekologiseen kestävyyteen.

Maatalousympäristön monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä on tuettava myös taloudellisesti. Ilman ympäristötukea esimerkiksi niittyjä ja pientareita olisi säilynyt nykyistäkin vähemmän. EU:n aluekehitysrahoitusta tulisikin hyödyntää entistä tehokkaammin maatalousluonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Jotta maatalousluonnon monimuotoisuuden hoitoa voidaan suunnitella tuloksellisesti, tarvitaan seuranta- ja ohjausjärjestelmien kehittämistä. Tämä kehitystyö vaatii tutkimuksen tuottamaa uutta tietopohjaa.

Mari Walls

Luonnonvarakeskus (Luke), puhelinvaihde 029 522 6000, etunimi.sukunimi@luke.fi
© Luke 2015