Language selection:
På svenska
|
In English
Haku
Etusivu
Luken etusivu
Kasvigeenivaraohjelma
MaatiaisTietoPankki
Etusivu > Tietopaketit > Kasvigeenivarat > MaatiaisTietoPankki > Viljat > Ohra > Viljelyhistoria
Ohran pitkä viljelyhistoria
Ohra on maailman vanhimpia viljeltyjä kasveja. Ensimmäiset ohranviljelyn arkeologiset löydöt ajoittuvat noin 9800 vuoden taakse. Ohran viljely alkoi Lähi-idässä. Viljeltyä ohraa (Hordeum vulgare subsp. vulgare) ja villiohraa (Hordeum vulgare subsp. spontaneum) pidetään saman lajin alalajeina.

Ennen ohran viljelyä kerättiin luonnosta sen villistä kantamuodosta jyviä. Villiohra poikkeaa viljellystä ohrasta siinä, että sen tähkä katkeilee jyvien kypsyttyä. Lisäksi viljellyssä ohrassa on tapahtunut geenimutaatioita, joiden seurauksena on syntynyt kaksitahoisesta villiohrasta eroavia monitahoisia ohria.

Monitahoisuus tarkoittaa sitä että jyvät ovat tähkässä ovat kuudessa rivissä, kun taas kaksitahoisella ne ovat kahdessa. Monitahoisen tähkä antaa enemmän jyviä, mutta pienempiä kuin kaksitahoinen. 

Tavallisen kuorellisen ohran lisäksi siitä tunnetaan myös paljasjyväisiä tyyppejä, joilla jyvää ympäröivät helpeet irtoavat puitaessa. Paljasjyväinen eli kuoreton ohra on ollut vuosisatoja sitten nykyistä yleisempi viljelyssä.

Ohra on perinteisesti ollut kevätvilja, mutta nykyään siitä käytetään Keski-Euroopassa kevätohria satoisampia syyslajikkeita.

Ohra Suomen vanhin viljakasvi

Ohra on Suomen vanhin viljakasvi ja se on nauriin ohella vanhimpia viljelykasvejamme. Vanhimmat ohranjyvät ovat yli 3 500 vuotta vanhoja ja ne ovat löytyneet Varsinais-Suomesta Turusta Niuskalan kivikautiselta asuinpaikalta. Ohra on ollut siitä lähtien Suomen tärkein viljakasvi 1700-luvulle asti, jolloin ruis alkoi syrjäyttää sen.

Monitahoisohra oli vuosisatoja sitten yleisempi ohratyypeistä. Kaksitahoista muotoa viljeltiin Lounais-Suomessa 1700-luvull a ja 1900-luvun alkupuolella se alkoi yleistyä Etelä-Suomen vallitsevaksi ohratyypiksi.

Ohra on kauran ohella ainoa viljakasvi, jota viljellään koko Suomessa. Nykyään ohraa viljellään Suomessa pääasiassa rehuksi ja mallasohraksi

Voimakasarominen ohra

Ohra on kauran ohella ainoa viljakasvi, jota viljellään koko Suomessa. Nykyään ohraa viljellään Suomessa pääasiassa rehuksi ja mallasohraksi.

Sitä käytetään jonkin verran myös ihmisravintona, mutta huomattavasti vähemmän kuin vehnää ja ruista. Ohramallas on oluen yleisin raaka-aine. Ohraa käytetään myös viskin raaka-aineena.

Ohran jyvästä puuttuu sitkoaine ja se asettaa rajoitteensa leivonnassa. Suomalaisten ensimmäinen leipä oli ohrataikinasta taputeltu rieska. Perinteisesti ohrasta on leivottu kahdenlaista leipää: nostamatonta ja nostatettua. Niillä molemmilla on runsaasti paikallisia nimityksiä.  Muihin jauhoihin sekoitettuna ohrajauhoja käytetään sekaleipiin, perunalimppuihin ja ohukaistaikinoihin. Ohrajauho on voimakasaromista ja se säilyttää leivän pitkään kostean tuoreena.

Ohrasuurimot sopivat puuroihin, pata- ja laatikkoruokiin sekä piirakoiden täytteisiin. Ohrasuurimoita on aiemmin käytetty keittojen, kuten härkäpavusta valmistetun papurokan, suuruksena.

Ohratärkkelystä käytetään kiisseleiden, kastikkeiden ja keittojen suurustamiseen sekä leivontaan. Ohrasta tehdään myös hiutaleita, joita voi käyttää puuroihin, leipiin, piirastaikinoihin ja mysleihin.

Luonnonvarakeskus (Luke), puhelinvaihde 029 522 6000, etunimi.sukunimi@luke.fi
© Luke 2015