Etusivu
Takaisin
Puikula (NGB3397)
Puikula (NGB3397)

Puikulan alkuperää ei tunneta. Sitä on viljelty 1700-luvun lopulta lähtien Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa, missä sitä yhä yleisesti viljellään.

Pohjoismaiden Geenivarakeskuksesta se löytyy nimellä Mandel.

Nimi puikula kuvastaa mukulan puikulaista, soukkaa ja pitkulaista muotoa. Lapissa puikulaa kutsutaan paikoin myös puikoksi. Myös mantelipuikulasta puhutaan yleisesti ja se viittaa myös mukulan muotoon: mukulan päistä kaareutuva pitkulainen muoto, joka muistuttaa mantelia.  Malto on voimakkaan keltainen. Kuori on keltaisenruskea, joskus siniviolettivivahteinen. Puikula kukkii runsaasti. Kukka on iso ja valkoinen.

Puikula on hyvin altis rutolle ja Y-virukselle. Se kestää hyvin varastointia.

Lajike on jauhoinen ja kiehuu herkästi rikki. Maku on voimakas.

Lapin Puikula on saanut Suomessa EU:n suojatun alkuperänimityksen (SAN). Vain Lapissa tuotettua Puikulaa tai siitä valmistettuja tuotteita voidaan markkinoida nimellä Lapin Puikula.

Suomessa Puikula on ollut vuodesta 1985 lähtien virallisessa kasvilajikeluettelossa viljelyyn suositeltavien lajikkeiden joukossa. Puikulasta saa tarkastettua ja tervettä siemenmukulaa. Suomen Siemenperunakeskus Oy huolehtii sen lajikkeellisesta ylläpidosta ja perussiementuotannosta.

Lapin Puikulaa ja Puikulaa on saatavilla vähittäiskaupoista ja ravintoloista.

Valokuvat (mukula, kukka, kasvusto) Pohjoismaiden Geenivarakeskuksen SESTO-tietokannassa ja EVIRAn tietokannassa (EVIRAn tietokannan kuvat löytyvät sivun alalaidasta kohdasta Tuntomerkit)


Luonnonvarakeskus (Luke), puhelinvaihde 029 532 6000, etunimi.sukunimi@luke.fi
© Luke 2015