Perunakannat nimettiin usein niiden kuoren värin, mukulan muodon tai jonkin viljelyominaisuuden perusteella. Myös paikkakunnan nimi saatettiin liittää perunakantaan. Tuontilajikkeiden nimiä suomennettiin ja niitä nimettiin uudelleen esimerkiksi viljelyominaisuuden tai käyttötarkoituksen mukaan. Samalla perunakannalla tai -lajikkeella voikin olla monia nimiä.

Perunamaatiaiset monimuotoisia

Maatiaisperunat poikkeavat suuresti nykyisistä lajikkeista. Ne ovat usein heikkosatoisia, hankalasti kuorittavia epäsäännöllisen ja muhkuraisen muotonsa vuoksi sekä ovat taudeille alttiita.

Maatiaisperunoiden muodon ja värin vaihtelu on moninaista. Ne voivat olla puna-, sini- ja kirjavakuorisia ja niiden muoto voi vaihdella pitkulaisen käyrästä pyöreään ja muhkuraisiin mukuloihin.

Joidenkin maatiaiskantojen, kuten Kainuun mustan, itämislepo on tavallista syvempi ja ne säilyvät varastossa pitkälle kevääseen itämättä.

Maatiaisperunalle on tyypillistä vahva maku. Ne soveltuvat eri käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi Vanha punainen soveltuu hyvin ohuen rieskaleivän valmistukseen ja Puikula on oiva muusiperuna.

Kotitarveviljely on auttanut säilyttämään perunan runsasta lajikekirjavuutta. Monia vanhoja kotimaisia ja ulkomaisia perunalajikkeita ja maatiaisperunoita on yhä kotitarveviljelyssä. Puikula on kaupallisesti merkittävä maatiaisperuna, jota on yleisesti saatavilla vähittäiskaupoissa.

Pohjoismaiden Geenivarakeskuksen vanhat perunakannat

Esittelemme Pohjoismaiden Geenivarakeskuksessa säilytettävät suomalaiset perunalajikkeet ja sellaiset perunamaatiaiset, joita on viljelty Suomessa. Lisätietoja ja valokuvia kustakin perunakannasta löytyy linkin takaa.

Lähteenä on käytetty: Pohjolan Perunat (Potatis i Norden). Pohjoismaisen geenipankin kuvaus vanhoista perunoista. NGB, Alnarp, 2001. Kirjaa on saatavilla Pohjoismaisessa Geenivarakeskuksessa.

Perunan tuntomerkkikohteet EVIRAn tietokannassa