Biologinen monimuotoisuus

Kansalliset geenivaraohjelmat on perustettu kansainvälisen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen artiklan 6 pohjalta (CBD Convention on Biological Diversity, 1993). Myös Suomi on allekirjoittanut sopimuksen ja on näin sitoutunut geenivarojensa suojeluun ja kestävään käyttöön.

Maa- ja elintarviketalouden geenivarat

Erityisesti maatalouden kasvigeenivaroja säätelee FAO:n  International Treaty on Plant Genetic Resources for Food and Agriculture (IT, 2004), joka määrittelee maailmanlaajuiset, oikeudellisesti sitovat puitteet geenivarojen säilyttämiselle. Sopimukseen on luotu monenvälinen järjestelmä, joka koskee kasvigeenivarojen saatavuutta ja niiden kaupallisesta ja muusta käytöstä saatavien hyötyjen jakamista sopimusosapuolten kesken. Sopimuksen lähtökohta on että maatalouden kasvigeenivarat ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, ja sen perimmäisenä tavoitteena on ihmiskunnan elintarviketurvallisuuden säilyttäminen.

Vuonna 1996 sopimuksen 150 jäsenmaata hyväksyivät kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen toimintaohjelman (Global Plan of Action for the Conservation and Sustainable Utilization of Plant Genetic Resources for Food and Agriculture, GPA), jossa korostetaan kansallisten kasvigeenivaraohjelmien tärkeyttä erityisesti edistettäessä maatalouskasvien suojelua ja kestävää käyttöä.