Suomenhevonen on erittäin suorituskykyinen. Se on maailman nopein kylmäveriravuri kilometriennätyksellä 1,20,4. Sillä on sitkeä vetokyky ja se suoriutuu vaativan tason ratsastuskilpailuista. Suomenhevonen on ainoa Suomessa kehitetty hevosrotu, ja siksi kansallisen ylpeyden aihe. Suomenhevosen kantakirja on perustettu vuonna 1907.

Suomenhevosen ylläpitokustannuksia voidaan alentaa käyttämällä hevosta monipuolisesti eri tarkoituksiin. Suomenhevosta voidaan käyttää maa- ja metsätaloustöiden lisäksi luonnonsuojelualueiden metsätaloustöihin ja puistometsien hoitoon, maatilamatkailussa ratsuna ja vankkurivaellusten vetojuhtana. Suomenhevonen sopii hyvin vetojuhdaksi metsien ensiharvennukseen, koska se aiheuttaa taimistolle vain vähäisiä vaurioita.

Suomenhevonen on rakenteeltaan kylmä- ja lämminverisen välimuoto ja sen yleisin väri on rautias. Harvinaisia värejä ovat ruunikko, voikko ja musta. Rotua jalostetaan juoksijaksi, ratsuksi, pienhevoseksi ja työhevoseksi. Vaikka osa ravureista soveltuu myös työkäyttöön, suomentyöhevonen on uhanalainen. Työkäytössä suomenhevosia on enää noin 500.

 Erisukuisia hevosia on eniten ratsu- ja pienhevosten joukossa, mutta sukujen eriytymistä ei ole juurikaan tapahtunut eri jalostussuuntien välillä.

 Tärkeintä suomenhevosten tulevaisuuden kannalta on niiden kasvava kysyntä, johon voidaan vaikuttaa myönteisillä ja tukevilla ratkaisuilla hevosurheilussa, matkailussa ja erikoistyökohteissa. Suomenhevosoriiden spermaa on pakastettu yleisesti siittolatoiminnan yhteydessä, mutta geenipankin pakkasvarastoon on talletettu vain muutaman oriin spermaa.