Poro (Rangifer tarandus tarandus) on villipeuran puolikesy muoto, joka polveutuu Fennoskandiassa tunturipeurasta. Ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään poro muistuttaa kantamuotoaan. Urosporolla eli hirvaalla on painoa noin 90 - 160 kiloa ja naarasporolla eli vaatimella noin 60 - 100 kiloa. Poronvasa painaa keväällä syntyessään yleensä 4 - 6 kiloa, mutta syksyyn mennessä jopa yli 50 kiloa. Jokainen poro on merkitty omistajansa merkillä, joka leikataan poron korviin. Syksyllä pidettävissä poroerotuksissa teurasporot erotellaan elo- eli siitosporoista. Noin 70 prosenttia teuraista on vasoja ja vuosittain poronlihaa tuotetaan vajaa kolme miljoonaa kiloa.

Tänä päivänä porotalous on paikallisesti merkittävä maaseutuelinkeino, josta toimeentulon saa noin 1000 perhettä. Suomen pinta-alasta 36% on poronhoitoaluetta, joka on jaettu 56 paliskuntaan. Paliskunta huolehtii osakkaiden porojen hoidosta. Poromäärien säätelemiseksi maa- ja metsätalousministeriö määrää paliskunnittain suurimmat sallitut eloporoluvut talvilaitumien tuottokyvyn perusteella. Eloporojen kokonaismäärä on 203 700.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) porotutkimuksen tärkein tehtävä on tutkia ja seurata poromäärien suhdetta laidunten kuntoon. Tavoitteena on niin ikään turvata porokantojen monimuotoisuus lisäämällä porokantojen sisäisen monimuotoisuuden seurantaa ja tutkimusta neuvonnan tueksi.

Poroille ei ole olemassa eläinkohtaisten tietojen keruuta eikä järjestettyä valintaohjelmaa. Valintaa tehdään syysteurastuksen yhteydessä yksilön koon, rakenteen ja muiden ominaisuuksien perusteella.

Suomalaisen porokannan populaatiorakenne tulisi selvittää kannan sukusiitosasteen arvioimiseksi. Tiedon avulla tarkennetaan tietämystä siitä, tulisiko porotaloudessa harjoitettuja käytäntöjä porohirvaiden määrän osalta muuttaa, jotta porokannan geneettinen vaihtelu säilyy. Poron geenivarojen säilytystarpeesta neuvotellaan Paliskuntain yhdistyksen, RKTL:n ja porotalouden eri organisaatioiden kanssa.