Language selection:
På svenska
|
In English
Haku
Etusivu
Luken etusivu
Eläingeenivarat
Etusivulle
Etusivu > Tietopaketit > Eläingeenivarat > Säilytysohjelmat > Pohjoismainen tumma mehiläinen
Pohjoismainen tumma mehiläinen

Mehiläiset eivät ole esiintyneet Suomen luonnossa kylmän ilmaston takia. Ensimmäiset Suomeen tuodut mehiläiset olivat pohjoismaisia tummia mehiläisiä (Apis mellifera mellifera). Nykyisin kuitenkin uudet tuontirodut, kuten krainilainen (A.m.carnica) ja italialainen (A.m.ligustica) mehiläisrotu ovat syrjäyttäneet pohjoismaisen mehiläisen lähes täysin. Italialainen mehiläinen on suosituin mehiläisrotu Suomessa. Noin 90 % kaikista yhdyskunnista on italialaista rotua. Tämän lisäksi Suomessa käytetään nk. Buckfast -mehiläistä, joka on perimältään vaihteleva useiden rotujen risteytys.


Kuva: Aimo Nurminen

Pohjoismainen mehiläinen on vanha mehiläisrotu. Sillä on edullisia ominaisuuksia, jotka mehiläishoitajat ovat kokeneet säilyttämisen arvoisiksi useissa maissa. Tummat mehiläiset pystyvät keräämään erityisen hyvin arvokasta kanervakasvien mettä ja tietyt kannat ovat sopeutuneet talvehtimaan hyvin myös vaikeissa olosuhteissa kanervaa kasvavilla rannikoilla. Myös pitkän talven yli pohjoismaiset tummat mehiläiset selviävät hyvin. Rotupuhtaina ne ovat lauhkeita mutta arkoja. Tummat mehiläiset vaativat hieman muista roduista poikkeavan hoitotekniikan, koska niiden vuosittainen rytmi ja käyttäytyminen poikkeaa esimerkiksi italialaisesta mehiläisestä. Tummia mehiläisiä onkin pyritty suojelemaan ja lisäämään esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Puolassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Irlannissa.

Pohjoismaisen mehiläisen hoitajia on Suomessa parisen kymmentä, mehiläiskuntia muutamia satoja. Useimpien hoitajien tarhojen naapurustossa on muita mehiläisiä muutaman kilometrin säteellä, joten heidän tarhoissaan syntyvät emot risteytyvät säännöllisesti. Puhtaita kantoja voidaan kuitenkin ylläpitää ja lisät paritustarhoilla saaristossa ja keinosiementämällä.
Pohjoismaisen mehiläisen populaatiorakenne tulisi selvittää ja rotupuhtaus varmentaa, ennen kuin ryhdytään in situ -suojeluohjelman toteuttamiseen eläingeenivaraohjelmassa. Tämä onnistuukin geeniteknologian avulla ja eri kantojen sukupuita on jo olemassa. Tarhaajien ja jalostajien yhteistyö toteutuu mm. Suomen Mehiläishoitajain Liiton kautta, jossa toimii tumman mehiläisen rotukerho. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää kehittää jalostusohjelma, käyttää puhdasrotuisia emoja uusien mehiläissukupolvien tuottamisessa ja edistää pohjoismaista mehiläistä kasvattavien tarhaajien yhteistyötä rodun suojelutyössä.

Jaa |
Suomen Mehiläishoitajain Liitto »
Luonnonvarakeskus (Luke), puhelinvaihde 029 522 6000, etunimi.sukunimi@luke.fi
© Luke 2015