Ennen toista maailmansotaa Lapissa oli suuria PSK-karjoja, mutta Lapin väestön evakuointi Ruotsiin syksyllä 1944 verotti niitä pahoin. Kun asukkaat keväällä 1945 pääsivät palaamaan kotiin, kodit ja navetat oli poltettu. Ruotsista tuotiin monesti takaisin vain lehmät. Sonnit teurastettiin tai jätettiin Ruotsiin.

Lehmiä alettiin astuttaa ruskeilla länsisuomenkarjan sonneilla. Valkoisten lehmien jälkeläisistä tuli väriltään kyyttöjä, sitten valkoista väriä näkyi enää vain vähän vatsassa. Muutamassa sukupolvessa lapinlehmä lähes hävisi. 1960-luvulta alkaen ayrshire-lehmät korvasivat suomenkarjan myös Lapissa.

1980-luvun alussa havahduttiin pohjoissuomenkarjan nopeaan hupenemiseen. Innokkaiden ja peräänantamattomien henkilöiden järjestelmällinen elvytystyö on kantanut hedelmää. Koska 1980-luvulla puhtaita pohjoissuomenkarjan sonneja ei enää juurikaan löytynyt, kannan elvyttämiseen jouduttiin käyttämään ruotsalaista tunturirotua.  Nykyään suurin PSK-karja on Pelson vankilatilalla Vaalassa ja se toimii myös lapinlehmän elävänä geenipankkina.

PSK- populaatio on kasvanut jatkuvasti 1980-luvun jälkeen, tällä hetkellä lehmiä on vajaa tuhat. Vuonna 2008 tuotosseurantaan kuului 430 lehmää. Keskituotos oli 5210 kiloa maitoa, rasvaprosentti 4,37 ja valkuaisprosentti 3,47. Keinosiemennysasemalla on siementä varastossa ja uudistukseen käytettyjen lehmien ja sonnien valinnassa estetään nopea sukulaistuminen. Lapinlehmän tehollisen populaatiokoon arvoidaan olevan välillä 40-50. Säilytysohjelman varmuusvarastoina ovat sperma- ja alkiopankit.