Language selection:
På svenska
|
In English
Haku
Etusivu
Luken etusivu
Eläingeenivarat
Etusivulle
Etusivu > Tietopaketit > Eläingeenivarat > Säilytysohjelmat > Nauta > Itäsuomenkarja
Itäsuomenkarja

Itäsuomenkarja (ISK) erotettiin omaksi rodukseen 1890-luvulla. Kasvattajat perustivat rotuyhdistyksen karjanäyttelyssä Kuopiossa 1898. ISK:n kantakirjaus aloitettiin vuonna 1914 ja vuoteen 1927 mennessä kansissa oli 4620 sonnia ja 14 650 lehmää yhteensä 4233 rekisteröityneeltä kasvattajalta. Valinta painottui rotupiirteisiin. Lehmistä kerätyt tuotostiedot syrjäyttivät ulkoiset tekijät valinnassa 1920-luvulla.


Kuva: Ulla Jauhiainen

Itäsuomenkarjan eläimet eli kyytöt ovat tyypillisesti punaruskeakylkisiä, selkää hallitsee leveä huojuvareunainen valkea nauha. Selkäharjan kiemurteleva sahalaitainen raita yhdistää kyyttö-nimen kyykäärmeeseen. Kun eläinten rekisteröinti aloitettiin, suurimmalla osalla oli sarvet. Sarvettomuus yleistyi nopeasti ja jo 1920-luvulla enemmistö kyytöistä oli sarvettomia. ISK-eläimet ovat huomattavasti pienempiä kuin ayrshire- ja holstein-rodun eläimet.

Talvi- ja jatkosota jättivät dramaattiset jäljet itäsuomenkarjaan. Menetetyiltä alueilta evakuoidut ihmiset siirtyivät lehmineen eri puolille maata. Lehmämäärä laski ja kolme suomenkarjan rodun yhdistystä päätti yhdistää voimansa. Sulautuminen tehtiin 1946, jolloin kantakirjassa oli noin 5000 ISK-eläintä. Ayrshire levittäytyi maan itä- ja pohjoisosiin 1950-luvulla ja paikalliset rodut väistyivät tuotannosta. Toinen isku suomenkarjaroduille oli friisiläissiemenen käytön aloittaminen 1960-luvulla. Nopeassa tahdissa vähätuottoiset alkuperäisrotujen lehmät hylättiin vanhanaikaisina ja epämuodikkaina. Itäsuomenkarjasta oli 1980-luvulla jäljellä ainoastaan viitisenkymmentä lehmää ja alle kymmenen sonnia.

Suomalaisessa alkuperäisrotujen suojelutyössä on ollut omana erityispiirteenä yhteistyö vankila- ja koulutilojen kanssa. Ne ottivat ensi alkuun pidettävikseen kaikkien suomenkarjan rotujen eläimiä.  Suomi astui uuteen kulttuuriin liittyessään EU:hun ja sen seurauksena harvinaisia alkuperäisrotujen eläimiä kasvattavat tilat alkoivat saada tukea. Harvinaisten paikallisten rotujen pelastamiseen ja elvyttämiseen osallistuneiden henkilöiden aktiivinen työ alkoi kantaa hedelmää.

Itäsuomenkarja on yleisesti tunnettu. Muutamat huippuravintolat tarjoavat nykyään ruokalajeja, jotka on tehty kyytön maidosta tai lihasta. Rotu on myös suosittu maisemanhoidossa ja hoivamaatiloilla. Tuotosseurantaan kuului vuonna 2008 250 ISK-lehmää. Keskituotos oli 3706 kiloa maitoa, rasvaprosentti 4,28 ja ja valkuaisprosentti 3,51.

ISK- populaatio on kasvanut jatkuvasti 1980-luvun jälkeen, tällä hetkellä lehmiä on vajaa 800. Itäsuomenkarjaa säilytetään Kainuun ammattiopistossa Seppälän koulutilalla sekä Ahlmanin ammattiopistossa Tampereella. Keinosiemennysasemalla on siementä varastossa ja uudistukseen käytettyjen lehmien ja sonnien valinnassa estetään nopea sukulaistuminen. Säilytysohjelman varmuusvarastoina ovat sperma- ja alkiopankit. Molekyyligenetiikka on erinomainen väline mittaamaan rotujen välisiä sukulaisuuksia ja vaihtelun määrää rotujen sisällä.Tutkimusten perusteella itäsuomenkarjalla on oma suojelunarvoinen paikkansa nautarotujen joukossa. Lisäksi rodun sisäinen vaihtelu on huomattavan suuri. Itäsuomenkarjan tehollinen populaatiokoko on vähitellen noussut ja sen on nyt arvioitu olevan luokkaa 40-60. Suunnitellulla siitoseläinten käytöllä sukulaisuusasteen muutos on hallinnassa.

Jaa |
Ahlmanin koulun Säätiö »
Kainuun ammattiopisto »
Suomen Alkuperäiskarja ry »
Faba »
VikingGenetics »
Maatiainen ry »
Luonnonvarakeskus (Luke), puhelinvaihde 029 522 6000, etunimi.sukunimi@luke.fi
© Luke 2015