Maatiaiskanan höyhenpeitteen väri vaihtelee mustasta ruskeaan ja
punaiseen, harmaasta valkoiseen ja kirjavaan. Yksiväriset kanat ja kukot ovat
kuitenkin harvinaisempia, tavallisesti höyhenpeite on pääväriltään kanoilla musta
tai ruskea; kukoilla musta tai kirjava. Kooltaan maatiaiskanat vastaavat kevyitä
munijarotuja.
Maatiaiskanan munat ovat enimmäkseen keskikokoisia (53 - 63 g) tai
pieniä (alle 53 g) ja väriltään yleensä beigejä, kermanvärisiä tai vaalean
ruskeita. Maatiaiskanat ovat elinvoimaisina, pitkäikäisinä ja kylmää kestävinä
sopeutuneet Suomen ilmastoon. Niitä pidetään lattiakanaloissa. Eläimillä on useimmiten
tallella haudonta-, ravinnonhaku- ja hoivaamisvietti. Emokana hoitaa ja opettaa
hautomiansa poikasia kahden tai kolmen kuukauden ajan.
Maatiaiskanalla on oma säilytysohjelma, jossa säilytetään noin tusinaa
eri kantaa, joista runsaslukuisimpia ovat tyrnävänkanta, alhonkanta ja
piikkiönkanta. Tiedot yllä mainituista ominaisuuksista ovat peräisin
säilytysohjelman vuosiraporteista. Vuonna
2012 säilyttäjät kasvattivat 4802 kanaa ja kukkoa. Maatiaiskana on tyypillisesti
omatarvekana, mistä johtuen säilytysohjelman parvet ovat pieniä, keskikoko oli
vuonna 2012 noin 17,7 kanaa ja kukkoa. Perinnöllistä monimuotoisuutta vaalitaan
pitämällä yhtä kukkoa noin 4-5 kanaa kohti.
Säilytysohjelma on saavuttanut tavoitteensa; suomalainen maatiaiskana
ei enää ole kanarotuna häviämisuhan alainen. Osa kanakannoista on kuitenkin edelleen
joko uhanalaisia tai kriittisesti uhanalaisia.
Kiuruvedenkannan kukko (kuva Mervi Honkatukia)
Säilytysohjelma vuodesta 1998
Suomalaisella maatiaiskanalla on oma säilytysohjelma, joka käynnistettiin MTT:llä vuonna 1998. Sen tavoitteena on maatiaiskanakantojen säilyttäminen rotupuhtaana ja ylläpitää monimuotoisuutta. Luonnonvarakeskus LUKE huolehtii vuosittain täydentyvästä
tietokannasta, johon kootaan tietoja sekä kanankasvattajista että heidän kanojensa ulkomuotoon sekä
munan- ja poikastuotantoon liittyvistä ominaisuuksista. Säilytysohjelman sääntöjä uudistettiin ja linkki niihin löytyy täältä https://maatiaiskanat.luke.fi/Maatiaiskana/.
Säilyttäjien velvoitteet
Kanankasvattajat velvoitetaan raportoimaan kanoistaan vuosittain. Suosituksena on, että säilyttäjät pitäisivät vain yhtä maatiaiskanakantaa. Säilyttäjän tehtävänä on ylläpitää ja lisätä omaa parveaan vuosittain. Maatiaiskanojen risteytymistä muiden kanarotujen kanssa ei saisi enää tapahtua, joten muiden kanarotujen pitoa tilalla ei suositella. Maatiaiskanoja tulee hoitaa niiden lajille tyypillisissä oloissa. Ikkunallinen lattiapehkukanala, jossa on ulkoilumahdollisuus, luo hyvät olosuhteet. Pienessä kanalassa yksilöt tuntevat toisensa, jolloin kanalassa säilyy vakiintunut nokkimisjärjestys, eikä välien selvittelyjä juurikaan tarvita. Orrelle nousu iltaisin ja hiedassa tai pehkussa kylpeminen ovat niin ikään kanoille tyypillisiä käyttäytymistarpeita.
Säilytysohjelman toimintaa
Uudet säilyttäjät ovat tervetulleita ohjelmaan. Liittyminen on maksutonta.
Säilyttäjät saavat myös todistuksen ohjelmaan kuulumisesta. Todistuksella voidaan vakuuttaa poikasten ostaja säilytysohjelmaan kuulumisesta. Säilytysohjelman toiminnasta julkaistaan vuosittain tiedote. Kesäseminaarissa on mahdollisuus tutustua toisiin säilyttäjiä.
Sääntöjen uudistamisen yhteydessä säilytysohjelmalle valittiin neuvotteluryhmä, joka viime kädessä tekee säilytysohjelmaa koskevien asioiden päätökset. LUKE:n eläingeenivaratiimin jäsenet toimivat ryhmässä esittelijöinä. Ryhmän käsiteltäväksi voi esittää aiheita mm. sähköpostitse (elaingeenivarat (at) luke.fi).
Maatiaiskanojen säilytysohjelmaa koskevat yhteydenotot
