Suomessa on pidetty kotieläimiä nelisen tuhatta vuotta. Aikojen kuluessa pohjoisiin oloihin ovat sopeutuneet niin lehmät, lampaat, hevoset ja siat kuin siipikarjakin.
Tuotantokyvyltään maatiaiset ovat usein nykyisiä, pitkälle jalostettuja rotuja heikompia, ja kotieläintuotannon tehokkuusvaatimusten kasvu on johtanut maatiaisrotujen syrjäytymiseen. Monet näistä vanhoista kotieläinroduista ovat joutuneet häviämisuhan alaisiksi, esimerkiksi suomalainen maatiaissika on jo kuollut sukupuuttoon.
Tietoa eri lajien populaatioista ja geneettisestä materiaalista löytyy Efabis-tietokannasta (European Farm Animal Biodiversity Information System). Efabis on yhteydessä FAO:n (Food and Agricultural Organization of the United Nations) DAD-IS-tietokantaan.
Kuva: Mari Laulumaa-Hirvonen
Uhanalaisuuden luokitus FAO:n tietokannassa:
Kuollut sukupuuttoon
Kriittisesti uhanalainen
Lisääntyviä naaraita <100 tai lisääntyviä uroksia < 5 tai populaation yksilöiden lukumäärä <120 ja populaatiokoko vähenee ja < 80% yksilöistä puhdasrotuisia
Uhanalainen
Lisääntyviä naaraita < 1000 tai lisääntyviä uroksia < 20 tai populaation yksilöiden lukumäärä 80-100 ja populaatiokoko kasvaa ja > 80% yksilöistä on puhdasrotuisia tai populaation yksilöiden lukumäärä 1000-1200 ja populaatiokoko vähenee ja < 80% yksilöistä on puhdasrotuisia
Ei vaarassa
Lisääntyviä naaraita > 1000 ja lisääntyviä uroksia > 20 tai populaation yksilöiden lukumäärä > 1200 ja populaatiokoko kasvaa
FAO:n luokituksen mukaan itä- ja pohjoissuomenkarja, kainuunharmaslammas ja ahvenanmaanlammas ovat uhanalaisia suomalaisia eläinrotuja. Joissakin roduissa on uhattuja osapopulaatioita. Tällaisia ovat suomenhevosen työhevosjalostussuunta ja kaikki maatiaiskanakannat.
