Language selection:
På svenska
|
In English
Haku
Etusivu
MTT:n etusivu

Hankkeet
Jaloittelutarhat
Etusivu > Hankkeet > Jaloittelutarhat > Ympäristövaikutukset > Valumavesien puhdistus
Valumavesien puhdistus
Jaloittelutarhasta kertyville valumavesille mahdollisia käsittelyratkaisuja ovat:
  • Johtaminen kunnalliseen viemäriverkostoon
  • Johtaminen lietesäiliöön
  • Johtaminen maasuodattamoon tai pakettisuodattamoon
  • Johtaminen biosuodattimeen tai panospuhdistamoon

Jaloittelutarhan valumavedet kannattaa johtaa suoraan keräilyaltaaseen tai lietesäiliöön. Valumavedet voidaan käsitellä myös suodattaen esim. maasuodattimessa, jossa on mahdollisesti myös tehostettu fosforin- tai typenpoisto. Varmin menetelmä tarhan valumavesien käsittelyyn olisi panospuhdistamo tai biosuodatin. Panospuhdistamon hinta on 8 400-13 500 euroa ja käyttökustannukset 170-500 euroa vuodessa. Biosuodattimen hinta on 8 000-11 500 euroa ja käyttökustannukset 170-340 euroa vuodessa. (Puumala 2004 a.)

Helppoliukoisen fosforin ja typen kertymistä tarhojen maahan vältetään keräämällä lanta pois ruokinta- ja makuupaikoilta. Lannan poistaminen helpottuu, kun makuu- ja ruokintapaikkoihin rakennetaan kiinteä pohja.

Koesuodattimia
Eteläsavolaiseen jaloittelutarhaan rakennettiin kymmenen sentin korkea asfalttipalle, joka esti pintavesien valumista asfalttitarhasta kuorikepohjalle. Tarhan pintavalumavedet koottiin kaivoon ja pumpattiin sieltä aluksi lietesäiliöön ja myöhemmin koesuodattimeen. Suodattimeen pumpatut vesimäärät ovat olleet niin pieniä, että luotettavia tuloksia suodattimen puhdistustehosta ei ole käytettävissä. (Puumala 2004 c.)

Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maaseutukeskusten hankkeessa (Laakso ym. 1999) vuosina 1996–1999 yhdellä karjatilalla jaloittelutarhan valuma- ja jätevedet suodatettiin 30 cm paksun kuorikerroksen ja 30 cm paksun sorakerroksen läpi kokoojaputkiin, jotka johdettiin tarkastuskaivon kautta läheiseen avo-ojaan. Rakennekerroksien alle levitettiin 0,6 mm:n HDPE-kalvo. Rakennusten katoilta tulevat valumavedet johdettiin erillisessä putkistossa läheiseen avo-ojaan. Toisella tilalla tarhan jätevedet johdettiin imeytyskenttään kokoojakaivon ja kolmen saostuskaivon kautta. Kentän imeytyspinta-ala oli yhteensä 30 m2. Ruokintakatoksessa virtsa imeytettiin yhdellä tilalla turpeeseen tai muuhun kuivikkeeseen. Kesän mittaan kertynyt lanta siirrettiin katoksesta aumaan kompostoitumaan.

MTT:n Minkiön tutkimusnavetan yhteydessä olevan jaloittelualueen valumavesien puhdistamista tutkittiin neljässä erilaisessa maasuodattimessa. Suodattimessa I oli 80 cm:n kerros soraista hiekkaa, jonka raekoko oli 0–8 mm. Suodattimeen II oli lisätty 10 cm:n kerros titaanidioksidin valmistuksen sivutuotteena syntyvää fosfiltia, jonka tarkoituksena oli pidättää valumavedestä fosforia. Suodattimessa III eristettiin hiekkakerrokseen muovikalvolla anaerobinen vyöhyke typen poiston tehostamiseksi. IV suodatin, pieni pakettipuhdistamo (Green Pack) sisälsi suodatinmateriaalina kivikuitua. Puhdistettavat vedet olivat erittäin likaisia, sillä ne sisälsivät runsaasti kiintoainesta ja ravinteita. Kiintoaines olisi pitänyt poistaa huolellisemmin, ennen kuin vesi pääsi suodattimiin. Aluksi suodattimet toimivat kohtuullisen hyvin. Suuren kiintoainesmäärän takia suodattimet tukkeutuivat jo ensimmäisen tai toisen käyttövuoden aikana eivätkä ne enää sen jälkeen toimineet kunnolla. Suodattimet I ja II pystyivät pidättämään liuennutta fosforia, mutta III suodatin ei poistanut fosforia ja IV suodattimesta tulleessa vedessä liuenneen fosforin pitoisuus oli suurempi kuin jaloittelualueelta tulleessa vedessä. Jaloittelualueelta tulleen valumaveden typestä 40–70 % oli ammoniumtyppeä. Hiekkasuodatin ja fosfilt-suodatin poistivat melko hyvin ammoniumtyppeä, mutta III ja IV suodatin vähensivät ammoniumtyppeä heikosti. Suodattimien jälkeen otetuissa vesinäytteissä oli usein enemmän nitraattityppeä kuin jaloittelualueelta peräisin olevassa vedessä. Kokonaistypen pitoisuus säilyi puhdistuksen jälkeenkin suurena. Jaloittelualueen valumavesiä voidaan puhdistaa maasuodattimessa, kunhan vedestä ensin poistetaan kiintoaines esimerkiksi sakokaivossa tai laskeutusaltaassa. (Uusi-Kämppä ym. 2000.)

Hygienian selvittämiseksi edellä mainittujen maasuodattimien läpi tulleesta MTT:n Minkiön navetan jaloittelualueen valumavedestä mitattiin ulostemikrobien kuten kolifaagien, kokonaiskolien, fekaalisten kolien, enterokokkien ja sulfiittia pelkistävien klostridien tiheydet vesinäytteissä. Valumavedessä oli paljon ulosteesta peräisin olevia mikrobeja. Suodatinkenttä vähensi niitä jonkin verran. III-suodatin ei alentanut mikrobitiheyksiä, vaan kolibakteerien tiheys jopa lisääntyi siinä. Green-Pack -pakettisuodatin osoittautui niin ikään melko tehottomaksi. Hiekkasuodatin I ja fosfilt-suodatin II poistivat parhaiten ulostemikrobeja. (Uusi-Kämppä & Heinonen-Tanski 2000.)

MTT:n maatalousteknologian tutkimuksen laboratoriossa kokeiltiin erilaisten materiaalien sopivuutta fosforin, typen, kiintoaineksen ja happea kuluttavien orgaanisten aineiden poistoon tarhan valumavesistä. Suodattimiin valittiin seoksina olkea, turvetta ja haketta. Olki-turvesuodattimet poistivat eniten happea kuluttavia orgaanisia aineita ja kiintoainetta. Olki-hakesuodattimet osoittautuivat tehokkaaksi fosforin poistossa. Typpiyhdisteiden poistossa ei ilmennyt suodattimien välillä suuria eroja. Suodattimilla poistui 93 % happea kuluttavasta orgaanisesta aineesta. Kokonaistypen määrä aleni suodatuksessa 43–61 %. Kokonaisfosfori väheni kaikilla suodattimilla alle 40 % ja liukoista fosforia poistui vain niukasti. Maatilalle kesällä 2002 rakennettu suodatin pidätti ravinteita mittauskauden alussa ja lopussa, mutta keskikesällä ravinteita oli enemmän poistuvassa vedessä kuin suodattimeen tulleessa vedessä. Suodattimien puhdistuskyky paranee, kun käytetään paksuja suodatinmateriaalikerroksia. Valumavedet myös voidaan johtaa ensin olki-turvesuodattimelle ja sen jälkeen olki-hakesuodattimelle. Helpoiten suodatin tehdään valmiista olkipaaleista, joiden paksuuden perusteella mitoitetaan muiden suodatinmateriaalien tarve. Suodattimen pinta-ala riippuu kyseisen ulko- tai jaloittelutarhan laajuudesta. (Puumala ym. 2003.)

Kirjallisuus:

Laakso, J., Korpela, T. & Hämäläinen, J. 1999. Nautojen jaloittelualueet ja ruokintakatokset: Ympäristönsuojelu, pintamateriaalit, esittelykohteet. Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskus ja Keski-Pohjanmaan Maaseutukeskus. 31 s. Luettavissa

Puumala, M., Paasonen, M. & Nykänen, A. 2003. Tarhasta tulevien valumavesien puhdistaminen suodattamalla. Ss. 94-106. Teoksessa: Uusi-Kämppä, J., Yli-Halla, M. & Grék, K. (toim.) Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristökuormituksen vähentäminen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Maa- ja elintarviketalous 25. Jokioinen. Luettavissa (koko 0,8 MB)

Puumala, M. 2004 a. Jaloittelutarhojen valumavesien käsittely. Ss. 17-29. Teoksessa: Haja-asutuksen jätevedet. Jaloittelutarhojen valumavedet – katsaus vuoden 2003 tilanteeseen. Salaojituksen tutkimusyhdistys ry. Salaojituksen tutkimusyhdistys ry:n tiedote 26. Helsinki.

Puumala, M. 2004 b. Toimivuutta laidunnukseen ja jaloitteluun. Ss. 99-101. Teoksessa: Kallioniemi, M. (toim.) Maatalouden uusi teknologia – tarkkuutta ja tehokkuutta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. MTT:n selvityksiä 50. Vihti. Luettavissa (koko 6 MB)

Puumala, M. 2004 c. Jaloittelutarhat – rakenteet ja varusteet. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. MTT:n selvityksiä 72. Jokioinen. 17 s., 7 liitettä. Luettavissa (koko 3 MB)

Puumala, M. 2006. Lypsylehmät laitumelle tai muutoin liikkumaan. Luomulehti 3: 20-23.

Puumala, M. 2006. Terve Eläin -liite: Lehmät jaloittelemaan. Maatilan Pellervo 3: 1-12. Luettavissa ss. 1-3

Uusi-Kämppä, J. & Heinonen-Tanski, H. 2000. Ulostemikrobit jaloittelualueen ja ulkotarhan valumavesissä. Pro Terra 4/2000. s. 123-125.

Uusi-Kämppä, J., Jansson, H., Närvänen, A., Puumala, M. & Sarin H. 2000. Jaloittelualueen valumavesiä voidaan puhdistaa maasuodattimessa. Koetoiminta ja käytäntö 6: 5. Luettavissa

Uusi-Kämppä, J., Huuskonen, A. & Huttu. S. 2003. Taivalkosken metsälaidunten vesistökuormitus. Ss. 21-29, 6 liitettä. Teoksessa: Huuskonen, A. (toim.). Lihanautojen kasvatus kylmissä tuotantoympäristöissä: kehittämishankkeen loppuraportti. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. MTT:n selvityksiä 53. Jokioinen. Luettavissa (koko 0,3 MB)

 


MTT, puhelinvaihde 029 5300 700, etunimi.sukunimi@mtt.fi
© MTT 2008