Language selection:
På svenska
|
In English
Haku
Etusivu
MTT:n etusivu

Hankkeet
Jaloittelutarhat
Etusivu > Hankkeet > Jaloittelutarhat > Ympäristövaikutukset > Maaston kuluminen
Maaston kuluminen
maaperä kuluu ja tiivistyy sekä kasvillisuus vaurioituu etenkin alueen eniten käytetyissä osissa. Jaloittelutarhoissa kulumisen vaikutukset voidaan ehkäistä tarhan hyvällä perustamisella ja tarkoituksenmukaisen pohjamateriaalin valinnalla. Laajemmissa jaloittelu- ja ulkotarhoissa, joissa on maapohjaisia alueita, kulumisen vaikutukset voivat olla tuntuvia.

Ulkotarhaus metsätarhoissa
Nautojen ulkotarhauksesta aiheutuvia ympäristövaurioita kasvillisuudessa selvitettiin Ruukin ja Taivalkosken metsätarhoissa. Naudat olivat pääasiassa tuoreilla tai kuivahkoilla kankailla ja osin rämeillä. Ruukissa kymmenen sonnin ympärivuotisesta ulkokasvatuksesta aiheutui hehtaarin kokoisessa tarhassa huomattavia vaikutuksia kasvilajistoon. Vuoden kuluttua kasvatuksen aloittamisesta tehdyssä kartoituksessa kaikki isot koivut ja kuuset olivat kuorittuja tyveltä. Männyistä 10–40 % oli tyveltä ympärikuorittuja. Mekaaninen tallaus ja maan tiivistyminen olivat niin ikään aiheuttaneet suuria muutoksia. Pintakasvillisuutta oli tallottu voimakkaasti varsinkin katoksen lähellä ja eläinten kulkureiteillä. Suurimmat tuhot olivat ruokintakatoksen läheisyydessä, jossa sonnit viettivät suuren osan ajastaan. Kasvillisuutta oli säilynyt lähinnä mättäillä sekä tarhan vähemmän kuormittuneilla osilla. (Uusi-Kämppä ym. 2003.)

Taivalkosken metsätarhoissa, joissa naudoilla oli keskimäärin kaksi hehtaaria tilaa nautaa kohden, näkyi vähemmän kuluneita alueita kuin ulkotarhoissa, joissa eläintiheys oli 6–70 eläinyksikköä hehtaarilla. Nautojen oleskelupaikoilla maasto oli osin kulunut ja pintakasvillisuus pääosin hävinnyt. Makuukatokset olivat tarhoissa samoilla paikoilla vuodesta toiseen, ja niiden ympäriltä kasvipeite oli hävinnyt 30–100 metrin säteellä. Tarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja siirrettiin vuosittain, joten niiden ympäristössä maasto oli vähemmän kulunutta kuin makuukatosten ympärillä. Myös puustolle oli aiheutunut vaurioita makuukatosten ja ruokintapaikkojen läheisyydessä. Luonnon juomapaikoilla maasto oli hieman kulunut ja lähinnä aluskasvillisuudessa näkyi muutoksia. Tarhaus kuluttaa maastoa jokseenkin pienillä ns. toiminnallisilla alueilla, varsinainen muu metsäalue kuluu huomattavasti vähemmän. (Lehtiniemi ym. 2001.)

Kirjallisuus:

Lehtiniemi, T., Perälä, M. & Holmström, S. 2001. Havaintoja ulkokasvatustiloilta. Ss. 8-21. Teoksessa: Lihanautojen kasvatus lämpimässä ja kylmissä olosuhteissa –kehittämishankkeen loppuraportti 19.6.2001. MTT Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema ja Oulun maaseutukeskus.

Uusi-Kämppä, J. , Puumala, M., Nykänen, A., Huuskonen, A., Heinonen-Tanski, H. & Yli-Halla, M. 2003. Ulko- ja jaloittelutarhojen rakentaminen ja tarhoista aiheutuva ympäristökuormitus. Ss. 48-93. Teoksessa: Uusi-Kämppä, J., Yli-Halla, M. & Grék, K. (toim.) Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristökuormituksen vähentäminen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Maa- ja elintarviketalous 25. Jokioinen. Luettavissa (koko 0,8 MB)

 


MTT, puhelinvaihde 029 5300 700, etunimi.sukunimi@mtt.fi
© MTT 2008