MTT laskee vuosittain Suomen maa- ja puutarhatalouden kannattavuuskehityksen kannattavuuskirjanpitotilojen tuloksiin perustuen. Tarkastelussa tulo- ja menoerät sekä tuet kohdennetaan suoriteperiaatteen mukaisesti tuotoiksi ja kustannuksiksi sille vuodelle, jolla tuotanto on aikaansaatu. Myyntitulojen tai tukien maksatusten mahdollinen siirtyminen seuraavalle tilivuodelle ei vaikuta tarkasteluvuoden tuloksiin. Vuosittaiset sato- ja tuotosvaihtelut sekä hinta- ja tukimuutokset heijastuvat sen sijaan suoraan vuoden tuloksiin.
Vuosi 2005 oli sääoloiltaan harvinaisen lämmin. Kasvukaudella kertynyt lämpösumma ylitti suurimmassa osassa maata pitkän aikavälin keskiarvot. Sadetta saatiin varsinkin kasvukauden alussa runsaasti. Sade haittasi myös puinteja maan etelä- ja lounaisosissa.
Maatalous- ja puutarhayritysten kokonaistuotto kasvoi vuonna 2005 noin 1,1 prosenttia 98 000 euroon. Myyntituotot pienenivät kolme prosenttia. Tukien kasvu 40 100 euroon tilaa kohti kompensoi menetyksiä. Keskimäärin 59 prosenttia kirjanpitotilojen kokonaistuotoista tuli markkinoilta ja loput 41 prosenttia tukina. Tukiin sisältyvät myös investointiavustukset investoinnin taloudelliselle käyttöajalle jaksotettuna.
Tilakohtaiset kustannukset kasvoivat lähes kolme prosenttia 79 000 euroon. Kustannusten vähentämisen jälkeen yrittäjäperheen työlle ja omalle pääomalle jäi korvaukseksi yrittäjätuloa vuonna 2005 keskimäärin 18 900 euroa yritystä kohden, jossa on kasvua noin 5 prosenttia edellisvuodesta.
Kun yrittäjätulosta vähennetään yrittäjäperheen työtuntikirjanpitoon perustuva 2 660 työtunnin ja maataloustyöntekijöiden 12,3 euron tuntipalkan mukaan laskettu palkkavaatimus sekä 5 prosentin laskentakorkokantaan perustuva oman pääoman korkovaatimus, saadaan tuotantokustannukset kokonaisuudessaan huomioonottava yrittäjänvoitto. Se painui negatiiviseksi, -23 700 euroon.
Kun yrittäjätulo jaetaan palkka- ja korkovaatimuksen summalla, saadaan kannattavuuskerroin. Vuonna 2005 se laski 0,44:ään. Keskimäärin yrittäjä saavutti 44 prosenttia palkka- ja korkotavoitteista eli sai 5,4 euron tuntipalkan ja 2,2 prosentin koron omalle pääomalle.
Suuret yritykset olivat pääsääntöisesti kannattavampia kuin pienet ja kannattavuus parani etelästä pohjoista kohti mentäessä. Osin tämä johtuu tuotantosuuntien eroista eri alueilla. Sikatiloilla kannattavuuskerroin oli 0,75, viljatiloilla 0,25 ja lypsykarjatiloilla 0,46.
Puolella yrityksistä kannattavuuskerroin oli 0,09:n ja 0,68:n välissä (ala- ja yläkvartiilit). Parhaalla 11 prosentilla yrityksistä kannattavuuskerroin oli suurempi kuin 1,0, jolloin työtunneille saatiin yli 12,3 euron ja omalle pääomalle yli viiden prosentin korvaus. Samaan aikaan noin 18 prosentilla tiloista kannattavuuskerroin jäi negatiiviseksi eli omalle työlle ja pääomalle ei saatu lainkaan korvausta.
