Etusivu / Hankkeet / Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien vähentäminen - PESTICIDE LIFE / Viljanviljelyn IPM-ohjeita
Viljanviljelyn IPM-ohjeita

kuva: Aino-Maija Alanko
Tältä sivulta löydät tietoa viljantuotannon integroidun kasvinsuojelun, eli IPM:n, yleisistä periaatteista ja menetelmistä. Linkkien kautta pääset tutustumaan pääosin PesticideLife -hankkeen toteutuksen aikana tuotettuun aineistoon ja tuloksiin.

Ammattimaisesti viljelevien tulee soveltaa integroidun kasvinsuojelun yleisiä periaatteita 1.1.2014 alkaen. Tämä vaatimus koskee viljelijää niin Suomessa kuin koko EU:n alueella. Kansalliseen toimintaohjelmaan, eli NAPpiin (NAP= National Action Plan), on kirjattu ne toimintatavat, joilla Suomessa on päätetty tavoitella kestävää kasvinsuojelua kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvien ympäristö- ja terveysriskien vähentämiseksi. Tärkein toimi tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi on siirtyä yleisten IPM periaatteiden käyttöön. Niitä avataan myös videossa.

Mitä IPM on
IPM on kokonaisvaltainen, tila- ja lohkokohtainen ajattelu- ja toimintamalli, jota toteutetaan pitkällä aikavälillä.  Se huomioi tilakohtaiset rajoitukset ja mahdollisuudet toiminnan jatkuvassa kehittämisessä. IPM voidaan kuvata palapelinä, jossa kukin kasvinsuojelun osa-alue rakentuu edellisestä ja vaikuttaa seuraavaan vaiheeseen. Integroidussa kasvinsuojelussa yhdistellään kaikkia mahdollisia ja sopivia torjuntamenetelmiä. Kemiallinen kasvintuhoojien torjunta on vasta viimesijainen vaihtoehto sen jälkeen, kun ennaltaehkäisevät ja muut kuin kemialliset torjuntavaihtoehdot on hyödynnetty. Lopputuloksena on määrältään ja laadultaan optimaalinen sato taloudellisesti kannattavasti tuotettuna. Kasvintuhoojien esiintymistä pyritään ennaltaehkäisemään ja niiden lisääntymistä rajoittamaan. Kasvintuhoojia torjutaan vain todetun tarpeen mukaan ja kasvinsuojeluaineiden käyttö pyritään minimoimaan vain välttämättömimpään. Tehdyt toimet ja saadut tulokset kirjataan opiksi tulevaa toimintaa ajatellen.

Ennaltaehkäisevät toimet
Pitkäjänteisellä, kokonaisvaltaisella kasvintuotannon ja kasvinsuojelun suunnittelulla vähennetään kasvintuhoojien torjuntatarvetta. Puhtaan, korkealaatuisen kylvösiemenen käyttö ja taudinkestävän lajikkeen valitseminen, mikäli mahdollista, johtavat samaan päämäärään. Monipuolinen viljelykierto takaa sen, että kasvintuhoojat eivät pääse hyötymään vuodesta toiseen samasta isäntäkasvista. Pellon hyvä rakenne, toimiva ojitus, tasapainoinen lannoitus ja oikea-aikaiset viljelytoimet edesauttavat viljeltävän kasvin kasvua. Hyvässä kasvussa oleva viljelykasvi kilpailee tehokkaasti kasvintuhoojia vastaan. Valitulla muokkaustavalla on suora tai epäsuora vaikutus kasvintuhoojien esiintymiseen ja lisääntymiseen, mikä on myös huomioitava kasvinsuojelutoimenpiteitä suunniteltaessa.

Kasvintuhoojien tunnistus, tarkkailu ja torjunta tarpeen mukaan
Kasvintuhoojia ovat kasvitaudit, rikkakasvit ja tuhoeläimet. Kasvinsuojelutarpeen todentamiseksi kasvintuhoojien esiintymistä lohkoilla on tarkkailtava havaintoja tekemällä (kts. video). Olennaista on aina varmistaa torjunnan kohde ja tarkistaa tiedot sen elinkierrosta. Joillekin kasvintuhoojille on kehitetty taloudellisen torjunnan kynnysarvoja. Viljantuotannossa kynnysarvoja löytyy tuhohyönteisistä kirvoille ja vehnän tähkäsääskille sekä viljojen lehtilaikkutaudeille. Kasvitautien kynnysarvot ovat ohjeellisia ja niitä hyödynnettäessä on tärkeä huomioida lisäksi lajikkeen taudinkestävyys sekä kasvukauden sääolot. Apuna tarkkailussa voi käyttää lomakkeita, joille havainnot kirjataan ja kynnysarvojen laskeminen helpottuu.(tarkkailulomakkeet: kasvitaudit ennen korrenkasvun alkua, kasvitaudit korrenkasvun lopulla, tähkäsääski- ja kirvalaskenta)

WisuEnnuste –ohjelma ennustaa ohran ja kevätvehnän  kasvitautien esiintymisen todennäköisyyttä. Ennustemalli pohjautuu lohkon muokkaus-, esikasvi-, lajike- ja kylvötietoihin sekä kasvukauden sääoloihin. Palvelu lähettää viljelijän matkapuhelimeen tai sähköpostiin tiedon, kun riski kasvitaudin esiintymiselle on kohtalainen, suuri tai erittäin suuri. Palvelu on maksullinen ja se ennustaa ohranverkkolaikun, vehnän ruskolaikun sekä pistelaikun esiintymisen todennäköisyyttä. Kynnysarvot ja ennustepalvelu ovat apuvälineitä torjuntapäätöksen teossa. Ennen ruiskutuksen toteuttamista viljelijän on kuitenkin aina tehtävä arviointi omalla lohkollaan.  

Rikkakasvien torjunnassa Suomessa ei käytetä kynnysarvoja. Rikkakasvilajisto, lukumäärä ja kehitysvaihe ohjaavat oikeaan ainevalintaan. Viljeltävillä kasveilla esiintyvien rikkakasvien lukumäärien ja lajien vaikutusta sadontuottoon on vaikea ennakoida, koska sääoloilla, maalajilla ja muilla kasvuolosuhteilla on suuri merkitys lopputulokseen. Torjumatta jätettäessä pellon rikkakasvien siemenpankki kasvaa eksponentiaalisesti ja tilanne ryöstäytyy lyhyessä ajassa käsistä. PesticideLife-hankkeen 77 demonstraatiolohkolla rikkakasvien kemiallisen torjunnan kynnysarvoksi muotoutui noin 125 leveälehtistä rikkakasvia neliömetrillä eli kaksi rikkakasvia kämmenen alaa kohden.  Hukkakauran torjunnassa on oltava nollatoleranssi. Kitkentä on mahdollinen vain erittäin vähäisessä saastunnassa. Juolavehnä pienentää satoa samassa suhteessa, kuin se peittää pellon pintaa. Monivuotinen suunnitelmallinen torjunta tarvitaan hukkakauran ja juolavehnän lisäksi ainakin kestorikkakasvien kuten ohdakkeen ja valvatin sekä mataran ja herbisidejä kestävän pihatähtimön torjunnassa.

Ei-kemialliset torjuntamenetelmät
Mekaaniset, biologiset ja fysikaaliset kasvinsuojelumenetelmät ovat peltokasvien ja varsinkin viljan viljelyssä vähäiset. Luomutuotannossa kylvöajan säätely, rikkakasviäestys ja haraukset sekä juolavehnän mekaaninen torjunta ovat yleisiä torjuntakeinoja, joita voi hyödyntää myös IPM-viljelyssä. Liekitystä on fysikaalisena torjuntakeinona tutkittu rikkakasvien torjunnassa avomaan vihannesten riviviljelyksillä. Markkinoilla on biologinen peittausaine, joka on hyväksytty viljojen siemenlevintäisten kasvitautien ja homesienten torjuntaan. Valmiste ei tehoa nokitauteihin. Vaihtoehtoiset torjuntamenetelmät ovat kuitenkin yleensä vähän tutkittuja ja kalliita tai niiden teho jää usein kemiallisia menetelmiä heikommaksi.

Kemiallisen torjunnan toteutuksessa huomioitavaa
Kasvintuhoojan määrän ylittäessä torjuntakynnyksen tai kun tuhoojaa on niin paljon, että päätös torjunnasta tehdään, oikea aine- ja annosvalinta ovat torjunnan tuloksen kannalta tärkeitä. Kasvinsuojeluruiskun on oltava testattu ja sen tulee toimia moitteetta. Kasvinsuojeluruisku on testattava viiden vuoden välein ja vuodesta 2020 alkaen kolmen vuoden välein(1). Valitsemalla ruiskuun tuulikulkeumaa vähentävät suuttimet (3), voidaan useimmiten kaventaa suojaetäisyyttä vesistöön (2). Pinta-alayksikköä kohden käytettävää kasvinsuojeluaineen määrää ja siten mahdollista ympäristöriskiä voidaan myös vähentää, jos päästään ruiskuttamaan hyvissä olosuhteissa ja tehon kannalta optimaalisessa kasvin ja/tai kasvintuhoojan kehitysvaiheessa. Myös valikoivaa ruiskutusta, esimerkiksi pesäkekäsittelyä juolavehnän torjunnassa tai peltolohkojen reunojen ruiskuttamista tuhoeläinten torjunnassa, kannattaa harkita, jos pelto ei rajoitu vesistöön. Kemiallisessa kasvinsuojelussa tavoitellaan mahdollisimman hyvää tehoa torjuttavia kasvintuhoojia vastaan ja mahdollisimman vähäistä vaikutusta muihin eliöihin.

Muistiinpanoja tulevaisuuden varalle
Tiedot kasvintuhoojien tarkkailusta, tehdyistä kasvinsuojelutoimista ja saavutetuista torjuntatehoista on syytä kirjata muistiin, jotta onnistumisista ja epäonnistumisista voidaan ottaa opiksi, kun ennakoidaan tulevien kasvukausien kasvinsuojeluongelmien ratkaisuja.

Resistenssi eli kestävyys kasvinsuojeluaineita kohtaan
Kasvitaudinaiheuttajat, tuhohyönteiset ja rikkakasvit voivat tulla kestäviksi eli resistenteiksi jotakin kasvinsuojeluainetta vastaan. Kestävyys voi syntyä yhtä tehoainetta tai vaikutustavaltaan samankaltaista tehoaineryhmää vastaan.  Resistenssin syntymistä voidaan ehkäistä monipuolisen viljelykierron avulla ja pitämällä kasvintuhoojien määrä alhaisena ennaltaehkäisevin keinoin. Kasvinsuojeluaineita tulisi vaihdella niin, että ne edustavat eri tehoaineryhmiä. Kun samaa tehoainetta tai samaa vaikutustaparyhmää edustavaa valmistetta käytetään toistuvasti useita kertoja kasvukauden aikana tai useina vuosina peräkkäin, riski resistenssin syntymisestä kasvaa. Suomessa vuonna 2013 markkinoilla olevien fungisidien, insektisidien ja herbisidien sisältämien tehoaineiden vaikutustaparyhmät ja niitä edustavat esimerkkivalmisteet on kuvattu yhteenvedossa, jossa on lyhyesti selvitetty myös perusteet resistenssin torjumiseksi.

IPM menetelmien testaamista viljatiloilla
EU:n LIFE+ rahoitusohjelman osittain rahoittamassa PesticideLife -hankkeessa testattiin ja kehitettiin IPM -menetelmiä viljoilla yhteistyössä viljelijöiden kanssa kolmena kasvukautena (2010-2012) yhdeksällä maatilalla yhteensä 77 viljalohkolla. Demonstraatioiden toteutuksesta ja saaduista tuloksista löydät yhteenvedon MTT:n Raportista 108. MTT:n Raportissa 107 on pohdittu sitä, miten ilmaston muuttuminen, erilaiset viljelytekniikat ja viljelykierto vaikuttavat kasvintuhoojien esiintymiseen ja torjunnan tarpeeseen integroitua kasvinsuojelua toteutettaessa.

Koulutus
Kaikkien ammattimaisesti viljelevien on viiden vuoden välein läpäistävä tutkinto, joka koskee koulutusohjelma-asetuksessa (MMMa 6/2012) määritettyjä aihealueita. Aiemmin suoritettu ympäristötuen ehtoihin kuuluva kasvinsuojelukoulutus on voimassa 5 vuotta ja kelpaa tutkinnoksi siirtymäaikana. Se korvataan jatkossa hyväksyttävästi läpäistyllä tutkinnolla. Koulutuspakkoa ei Suomessa toistaiseksi ole. Syyskuussa 2013 käynnistyivät Tukesin vastuulla kouluttajien koulutukset. Tämän jälkeen hyväksytyt kouluttajat saavat vastuulleen viljelijöiden ja kaupan edustajien kasvinsuojelukoulutuksen ja tutkintojen toteuttamisen. Koulutusten yhtenä tavoitteena on käynnistää jatkuva IPM-kehitys, jossa hyödynnetään viljelijöiden ja alan muiden asiantuntijoiden osaaminen. Yhteinen oppiminen ja yhdistettyjen tietojen systemaattinen käyttö alueellisesti tai tuotantoketjuissa korvaavat useissa tapauksissa painetut ohjeistot, joissa ei voida hyödyntää tila- ja lohkokohtaisia tietoja viljelyhistoriasta. Tukesin verkkosivuilta löytyy lisätietoa mm. koulutusvaatimuksesta, tutkintovaatimukseen liittyvistä siirtymäsäännöksistä sekä ohjeita kouluttajajille ja tutkinnonjärjestäjille. Tästä linkistä pääset katsomaan Tukesin järjestämässä kouluttajien koulutustilaisuudessa Tampereella 1.11.2013 ollutta IPM-osion materiaalia.

Tulossa?
Suomessa IPM osaamisen hankkiminen ja tiedon välitys ovat keskittyneet kolmen MTT:n koordinoiman IPM hankeen vastuulle. Hankkeet PesticideLife, IPM-Apu ja VIPM ovat työskennelleet viljojen, hedelmä- ja marjakasvien sekä avomaan vihannesten parissa. Hankkeissa on myös selvitetty olemassa olevaa IPM tietämystä sekä tietoaukkoja tulevan tutkimuksen suuntaamiseksi. Nämä hankkeet loppuvat vuoden 2014 aikana.

Kaksi hankkeista on rahoittanut web-pohjaisen IPM-portaalin suunnittelua ja kehittämistä esimerkkikasveina mansikka ja ohra. Kasvinsuojeluseuran johdolla tapahtuvan monikerroksisen kehitystyön avulla selvitetään sähköisen portaalialustan vaatimuksia ja mahdollisuuksia sekä sähköiselle palvelulle asetettavia sisältövaatimuksia. Tavoitteena on kehittää jatkossa kasvikohtainen työkalu kasvintuhoojien tarkkailua, tunnistamista ja torjunnan päätöksentekoa varten. Työkalun tulee olla yhteensopiva muiden sähköisten työkalujen kanssa moninkertaisen tallennustyön välttämiseksi. 






LIFE08 ENV/FIN/000604

Päivitetty 15.11.2013

Aloitussivulle
Project News in English
Aktuellt på svenska
Sivukartta
Yhteystiedot
Tietoja sivustosta
© Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT 2014