Maidontuotanto 2010
Etusivu
Uutiskirje
Tietoa Agronetista
Sivukartta
18.4.0014
Haku
Palaute
EtusivuTiedotteetTilan johtaminenKasviNautaSikaMuut eläimetYritysLuomuPerunaLinkit
<Edelliselle sivulle
Etusivu > Nauta > Maitotilojen tulokset > Maidontuotanto 2010
Maidontuotanto 2010

ProAgrian tietopankkien tulosten mukaan tuotosseurantaan kuuluvien ProTuotos-karjojen keskituotos nousi 8 886 kiloon, mikä on 46 kiloa edellisvuotta enemmän. Maidon valkuaispitoisuus pysyi edellisvuoden tasolla ollen 3,43 %. Rasvapitoisuus nousi 4,19 prosenttiin. Maitotuotoksen nousu hiipui jonkin verran viime kesän kovien helteiden ja joulukuun pakkasjakson vuoksi.

Uudet navettainvestoinnit nostivat karjakoon 29 lehmään. ProTuotos-karjojen koko kasvoi 1,4 lehmällä. Kasvu näkyy myös siinä, että yli 50 lehmän tilat tuottivat 31 % tuotosseurannan maidosta, kun v. 2009 niiden osuus oli 27 %. Tuotosseurantaan kuului 80 % lehmistä. Maitotiloista tuotosseurantaan kuului 72 % ja yli 50 lehmän karjoista 95 %.

 


Kuva 1. ProTuotos-karjojen keskituotokset ProAgria-alueittain v. 2010.

 

Keskipoikimakerta pysyi edellisen vuoden tasolla

Lehmien keskipoikimakerta ei enää laskenut, vaan pysyi edellisvuoden tasolla ollen 2,33. Tavoitteena on saada lehmien poistoikä nousemaan. Jos lehmiä pidetään kauemmin, saadaan edemmän maitoa, koska parhaat keskituotokset saavutetaan neljännellä ja viidennellä lypsykaudella.

 


Kuva 2. Parhaat keskituotokset saavutetaan neljännellä ja viidennellä lypsykaudella.


Keskituotoksen nousu näkyi elinikäistuotoksen nousuna. Elossa olevien elinikäistuotos oli keskimäärin 18 431 kiloa ja poistettujen 24 704 kiloa. Yleisimmät poiston syyt ensikoilla ja useammin poikineilla olivat huono hedelmällisyys ja utareterveys. Määrätietoinen panostaminen utareterveyteen nostaa maitotuotosta ja parantaa lehmien kestävyyttä sekä tilan tulosta. Huono hedelmällisyys poiston syynä nuorilla eläimillä viittaa siihen, että tiloilla kannattaa yhä enemmän kiinnittää huomiota eläinten syöntiin poikimisen jälkeen ja miettiä kiimaseurannan rutiinit tarkasti.

 


Kuva 3. Keskituotoksen nousu näkyi elinikäistuotoksen nousuna v. 2010.

 


Rehunkulutuksen seurantaan uusia mittareita

ProTuotos-tilat saivat ajantasaisempaa tietoa ruokinnan onnistumisista ja parannusehdotuksia ruokinnan tehostamiseen päivä- ja jaksolaskelmien avulla. Syksyllä otettiin käyttöön uudet rehuarvot, mistä johtuen vuoden 2010 rehunkulutustietoja ei voida verrata suoraan edellisiin vuosiin. Märehtijöiden rehujen energiapitoisuus ilmoitetaan nyt rehuyksiköiden sijasta megajouleina.

Karjan rehustuksessa säilörehu säilytti asemansa eniten käytettynä rehuna. Laitumen osuus aleni kuuteen prosenttiin. Väkirehujen osuus ruokinnassa hieman nousi ja oli nyt 43 % kuiva-aineesta.

 


Kuva 4. Säilörehu säilytti v. 2010 asemansa eniten käytettynä rehuna (Lähde: ProAgrian Jaksolaskelmat v. 2010, 1 182 karjaa,  32 672 lehmää).


Säilörehun laatua kuvaava D-arvo notkahti hieman ja oli 67,5. Yli 68 D-arvon omaavia säilörehuanalyysejä oli 45 %, kun edellisvuonna niitä oli 51 %. Säilörehun D-arvon lasku näkyi kohonneina väkirehumäärinä erityisesti suuremmilla tiloilla, joilla on haasteita pitää sekä säilörehun laatu että määrä eläinmäärän kasvun tahdissa.  

 


Kuva 5. Suurilla tiloilla on haasteita pitää sekä säilörehun laatu että määrä eläinmäärän kasvun tahdissa.


Suomalaiset ProTuotos-karjat ruokitaan määrällisesti hyvin. Keskimääräinen energian saanti oli 5,53 MJ ME EKM-kiloa kohti, mikä on yli suosituksen. Vakioitu maitotuotos eli vakiotuotos, jossa tuotetusta maitomäärästä poistetaan laskennallisesti senhetkisen ruokinnan vaikutus, oli tiloilla noin kilon vähemmän kuin toteutunut 28 kilon päivätuotos.

Tulokset osoittavat, että keskituotoksen nostoon on haettava keinoja eläinaineksesta ja olosuhteista enemmän kuin ruokinnan tehostamisesta. Erot tilojen välillä ovat suuret, joten tilakohtainen arviointi karjahavaintoineen antaa hyvän pohjan tilan kehittämiselle.


Maidon tuotantokustannukset laskivat

ProAgrian asiakkaiden maidon tuotantokustannukset alenivat viime vuonna 3 snt/litra edellisestä vuodesta. Kustannusten laskuun vaikuttivat mm. lannoite- ja rehukustannusten lasku sekä tuotoksen kasvu ja tilarakenteen kehitys.

Maidon nettotuotantokustannukset olivat keskimäärin 42 snt/litra ja maidon myyntitulot olivat jälkitilit huomioon ottaen keskimäärin 39 snt/litra. Yrittäjät eivät saaneet täyttä korvausta kustannuksille, vaan tappio oli keskimäärin 3 snt/litra. Kannattavuuskertoimella mitattu kannattavuus oli näillä tiloilla keskimäärin 0,89. Kannattavuus oli edellistä vuotta parempi, mutta heikompi kuin korkean maidon tuottajahinnan vuonna 2008.

 


Kuva 6. Kannattavuuskerroin karjakokoluokittain ja kannattavuuskerroinneljänneksittäin vuonna 2010 Tilakunnon luokitteluraportissa (lähde:Taloustietopankki, ProAgria).

 

Hyvä säilörehusato pitää kustannukset kurissa

Säilörehun kokonaiskustannus oli keskimäärin 19,1 snt/ka kg ProAgrian nurmirehujen tuotannon tulosten mukaan. Kun tuet otetaan huomioon, nettotuotantokustannus oli 8,5 snt/ka kg. Yksikkökohtaisen tuotantokustannuksen ilmoittaminen kuiva-ainekiloja kohden rehuyksikköjen sijaan vaikuttaa jonkin verran tulosten vertailukelpoisuuteen vuosien välillä.

Tuotantokustannus laski noin 1,6 snt kuiva-ainekiloakohden. Tuotantokustannuksia alensivat erityisesti viime kasvukaudelle laskeneet lannoitteiden hinnat, jotka pienensivät lannoituskustannusta lähes 70 €/ha eli 1snt/ka kg.

ProAgrian aineistossa mukana olleilla tiloilla oli myös keskimääräistä peremmat nurmisadot. Parhaimmilla tiloilla säilörehun tuotantokustannus oli 15 snt ja sato 7 300 ka kg/ha (6 500 ry/ha). Niillä myös konekustannukset olivat pienemmät heikoimpaan neljännekseen nähden.

 


Kuva 7. Säilörehun tuotantokustannus laski v. 2010 1,6 snt/ka kg (Lähde Lohkotietopankki, ProAgria).