Etusivu
Ympäristö
Yrittäjyys
Elintarvikkeet
Energia
Kulttuurimaisema
Lisätietoa aiheesta
» Fossiilisesta uusiutuvaan -tutkimusohjelma
» VTT: Liikennepolttoaineiden kestävyysarviointi
» Biokaasufoorumi
» MTT: Ruokohelvesta energiaa
» MTT: Energiantuotannon hyötysuhteet
» PTT: Bioenergian tuotanto
» MTT: Maatilojen biokaasulaitokset
» Selvitys Etelä-Savon ja Satakunnan alueen elintarviketuotannon energiapotentiaalista
Etusivu >> Tuotteet >> Energia
Maatilojen energiapotentiaalia hyödynnetään vielä heikosti

Kiinteiden polttoaineiden tuotanto

Fossiilisten polttoaineiden vähentäminen on avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Myös energiaomavaraisuuden lisääminen nähdään tärkeänä tavoitteena, sillä energiantuotannosta on nykyisellään vain kolmannes kotimaista.  

 

Merkittävin biologinen energianlähde on Suomessa luontaisesti puu. Metsähakkeen vuotuinen käyttö on noin 3,5 miljoonaa m3 (v. 2005). Uusien teknisten menetelmien myötä hakkeen käyttö on kasvanut voimakkaasti; vuosien 2000-2006 aikana käyttö on yli kolminkertaistunut (Metla: Metinfo) .

 

Päästöoikeuksien ohjaamana isot voimalaitokset ovat kiinnostuneita lisäämään myös peltobiomassojen käyttöä. Ruokohelven tuottaminen on taloudellisesti kannattavaa voimalaitosten läheisyydessä, jossa kuljetuskustannukset pysyvät kohtuullisina. Ruokohelpeä pystytään polttomaan  noin 100 voimalaitoksessa, jotka ovat jakautuneet melko tasaisesti koko Suomen alueelle. Nykyinen ruokohelven viljelyala 20 000 hehtaaria. (TIKE 2008). Maa- ja metsätalousministeriön asettamana tavoitteena on viljelyalan lisääminen 100 000 hehtaariin.


Olkea saadaan viljantuotannon sivutuotteena. Sen käyttöä rajoittaa lähinnä korjuuajan säätilat sekä tarve peltomaan orgaanisen aineksen säilyttämiseen. Maatilojen omaan käyttöön liittyy myös polttoteknisiä ongelmia.


Ruokohelven viljelypinta-alan kehitys. Lähde: TIKE

Biopolttoaineiden tuotanto

 

Maatalouden suurimmat odotukset kohdistuvat kuitenkin lannasta ja muista orgaanisista jätteistä valmistettavaan biokaasuun, jonka avulla on mahdollista vähentää merkittävästi kasvihuonekaasujen päästöjä.  Puhdistettu biokaasu vastaa ominaisuuksiltaan maakaasua.

 

Etelä-Savon ja Satakunnan alueella selvitettiin elintarviketuotannon biomassoihin liittyvää energiantuotantopotentiaalia. Näiden biomassojen avulla voitaisiin tuottaa enimmillään jopa 45 prosenttia alueiden lämmöntarpeesta ja lisäksi viisi prosenttia sähkönkulutuksesta.  Liikennepolttoaineista voidaan korvata ensimmäisen sukupolven polttoaineilla noin prosenttia, mutta olkietanolia tuottamalla osuus voisi nousta seitsenkertaiseksi. Nykyään alueilla hyödynnetään energiaksi alle neljä prosenttia elintarviketuotannon jätebiomassoista (mm. karjanlanta, olki, nurmet, elintarvikejalostuksen jätteet, biojätteet) 

 

Biokaasun tuotanto maatiloilla on kokeiluvaiheessa. Vuonna 2007 Suomessa oli seitsemän maatilalla toimivaa biokaasureaktoria (Biokaasulaitosrekisteri). Maatila voi biokaasun avulla tuottaa sähköä, lämpöä ja työkoneiden polttoaineita tai myydä tuotteita tilan ulkopuolelle. Myös ravinteiden liukoisuus lannassa ja sen hygieeninen laatu paranevat sekä hajahaitat vähenevät. Tuotanto rasittaa kuitenkin suuret investointikustannukset. Kannattavaan tuotanto on mahdollista päästä lähinnä suurissa yksiköissä, joissa vastaanotetaan tilan ulkopuolelta tulevia jätevirtoja. Valmisteilla on kuitenkin biokaasusähkön syöttötariffin (takuuhinnan) käyttöönotto, joka parantaisi investoinnin kannattavuutta.

 

Liikennepolttoaineiden osalta on EU:n asettamana tavoitteena biopolttoaineiden osuuden nostaminen 10 %:n vuoteen 2020 mennessä. Biodieselin kotimainen tuotanto on jo käynnistynyt Porvoossa, mutta raaka-aineena käytetään suurelta osin ulkomaista palmuöljyä. Maatilamittakaavassa toimivia biodieselin jalostajia on muutamia. Raaka-aineena käytettävä rypsi on energiatehokkuudeltaan samaa luokkaa hakkuutähteiden ja ruokohelven kanssa: 100 energiayksikön tuottaminen kuluttaa energiaa noin 50 yksikköä (lähde: VTT). Kannattavan kotimaisen tuotannon aikaansaaminen edellyttää vielä teknisiä kehitysaskeleita.

 


Elintarviketalouden biomassoihin liittyvä energiantuotantopotentiaali Etelä-Savon ja Satakunnan alueella.
 

 

Ulkomainen tuotanto

 

Biopolttoaineiden raaka-aineina voidaan käyttää tärkkelys-, sokeri- ja öljykasveja. Vaikkakin Eurooppa johtaa ylivoimaisesti biodieselin tuotantoa, on tuotanto muun muassa USA:ssa ja Brasiliassa kasvamassa voimakkaasti. Teollisessa mittakaavassa biodieseliä on valmistettu vuodesta 1992 lähtien. Vuoteen 2007 mennessä tuotanto on kasvanut vuosittain 36 %:a. Saksan ohella myös Italia, Itävalta, Ranska ja Ruotsi ovat lisänneet tuotantoaan.

 

Myös palmuöljyn tuotanto Kaakkois-Aasiassa on voimakkaasti laajentunut. Keskeiset ympäristöhaasteet liittyvät tuotannon rajoittamiseen kuivatuilla turvemailla, joiden hiilidioksidipäästöt ovat merkittävät. Ongelmana on myös uusien metsäalueiden jatkuva raivaus, joissa tuotanto on kaikkein kannattavinta.

 

Suurimmat soijan tuottajamaat ovat USA, Brasilia, Argentiina ja Kiina. Tuotanto kasvaa voimakkaasti varsinkin Etelä-Amerikan maissa. Öljyn ohella kasvista saadaan valkuaispitoista rehua kotieläimille. Sokeriruoan tuotannossa johtavia maita ovat Brasilia, Intia, Kiina, Pakistan, Meksiko ja Thaimaa.

 

Teknisen kehityksen myötä odotetaan lähitulevaisuudessa myös ligniinipohjaisten biomassojen käytön avautumista energiantuotantoon. Suuria odotuksia kohdistuu myös merestä saatavan levän ohella myös jatropha-kasviin. Etelä-Amerikasta peräisin oleva pensas tuottaa öljyä neljä kertaa enemmän kuin soija ja on hiilidioksidineutraali, sillä kasvaessaan se sitoo hyvin kasvihuonekaasua. Joutomailla kasvava kasvi ei myöskään kilpaile ruokatuotannon kanssa.  

 

Päivitys 19.01.2010